Glasgow’n Hampden Park sai todistaa lauantai-iltana ystävyysottelua, jonka lopputulos ei vastannut odotuksia. Skotlanti lähti peliin altavastaajana FIFA-rankingin perusteella, sillä Belgia on vakiinnuttanut paikkansa maailman huipulla. Alusta asti kuitenkin huomasi, että kotijoukkue oli valmistautunut tarkasti. Heidän puolustusmuotonsa piti Belgian tähtipelaajat loitolla vaarallisilta maalipaikoilta, ja nopeilla vastaiskuilla Skotlanti löysi tilaa puolustuksen taakse. Ensimmäisellä puoliajalla ei nähty maaleja, mutta rytminvaihdokset ja Skotlannin energisyys loivat pohjan yllätykselle.
Manchester Unitedin Scott McTominay oli ottelun näkyvin hahmo keskikentällä. Hänen roolinsa sekä puolustussuuntaan että hyökkäyksiin tuki Skotlannin ryhmitystä erinomaisesti. McTominayn avausmaali toisella puoliajalla sai stadionin räjähtämään riemusta, ja hänen työmääränsä molempiin suuntiin loi jatkuvaa painetta Belgian rakentelulle. Vaikka Belgialla oli hallussaan pallonhallinta, McTominayn aktiivisuus esti heitä pääsemästä rytmiin. Ottelun jälkeen hänet valittiinkin ansaitusti ottelun parhaaksi pelaajaksi.
Belgialta odotettiin suuria tekoja, mutta avainpelaajien kuten Kevin De Bruynen ja Romelu Lukakun panos jäi vaisuksi. De Bruyne onnistui kyllä syöttämään tasoitusmaalin toisella jaksolla, mutta muutoin hänen pallollinen pelaamisensa jäi tavanomaista vähäisemmäksi. Belgian hyökkäykset jäivät hajanaisiksi, ja joukkueen pelin rakenne hajosi erityisesti viimeisellä kolmanneksella. Taktisesti Skotlanti onnistui lukemaan Belgian hyökkäyskuvioita ennakolta, ja heidän puolustuslinjansa kesti painetta ilman suuria virheitä.
Steve Clarken johtama Skotlannin valmennustiimi teki kotiläksynsä huolella. Joukkue pelasi kurinalaisesti, ja pelaajat noudattivat taktiikkaa tunnollisesti läpi ottelun. Clarken päätös hyödyntää kahden hyökkääjän systeemiä sekä tiivistä keskikenttälinjaa teki Belgian pelinrakentelusta hankalaa. Vastustajan valmennus sen sijaan vaikutti aliarvioineen skotit, eikä reagoinut ajoissa vaihdoilla tai ryhmitysmuutoksilla. Ottelu osoitti, että taktinen valmistautuminen ja motivaatio voivat tasapainottaa nimivahvojen joukkueiden etumatkan.
Vaikka kyseessä oli ystävyysottelu, Skotlannille voitto merkitsi paljon. Se antoi pelaajille itseluottamusta EM-karsintoja varten ja vahvisti uskoa omiin mahdollisuuksiin suuria maita vastaan. Yleisön reaktiot ottelun jälkeen kuvastivat tapahtuman arvoa kansallisella tasolla – juhlat jatkuivat Glasgow’n kaduilla pitkälle yöhön. Belgialle tappio oli karvas muistutus siitä, ettei mikään ottelu ole läpihuutojuttu. Ottelu jäi mieleen juuri siksi, että se yllätti niin monella tasolla – ja se todisti jälleen, että jalkapallo on parhaimmillaan arvaamatonta.